tiistai 31. toukokuuta 2011

Muutama päivä reissuun aikaa..

Jiihaa! Vatsanpohjassa kutkuttaa. Lähtöön on enää muutama päivä aikaa, mutta paljon on asioita vielä tekemättä. Kamerakalusto on suurinpiirtein kunnossa, mutta ei riittävästi. Vielä pitää hankkia kaikkea pientä mutta tärkeää sälää. Lisäksi pitäisi valikoida ja pakata rinkkaan kuteet, (toisin sanoen pyykkäämistäkin on tiedossa, mukaanlukien makuupussin pesu, argh)..

Tällä reissulla yhdistyy mahtavasti sekä työ että huvi ja toki se on vaikuttanut myös matkan suunnitteluun ja aikatauluttamiseen valtavasti. Monesti matkaan on tullut lähdettyä vain hyppäämällä johonkin liikkumavälineeseen sen enempää miettimättä mitä tuleman pitää. Mentyä sinne minne nenä näyttää. Niin mennään nytkin, mutta tällä kertaa raamit reissulle ovat selkeämmät, suunnitelmissa on olla tietyissä ennalta sovituissa paikoissa tiettyinä päivinä, mutta saa nähdä kuinka käy. Busseista ja junista ei koskaan tiedä. Ja CS:n (couchsurfing.orgin) avulla reissaamisessa muuttuvia tekijöitä on paljon, hosteille voi tulla viime hetkellä esteitä monista eri syistä tai meidän aikataulut muuttua, joka taas voi vaikuttaa jo sovittuihin yöpaikkoihin, jolloin tarvitsee etsiä uusi majoittaja jota ei välttämättä samasta kaupungista löydy... Sinänsä aivan mahtavaa kun mikään ei loppujenlopuksi ole varmaa. Samalla se on tietty pikkasen haastavaa koska jokatapauksessa pitää saada telkkariohjelmaakin tehtyä ; ) Ehkäpä just kaikki säätäminen ja muutokset ovat ohjelman suola, katotaan miten käy ; )

Matkan ensimmäinen etappi on Sofia ja vielä viime viikolla suunnitelmissa oli mennä yöpymään leipurikundi Svetille, Svetille tulikin muuta menoa ja hän joutui perumaan. Toissa viikolla luulimme menevämme muusikkojamppojen kommuuniin, jossa petinä ois ollut heidän koiransa sohva. Muusikkokundien bändi on ilmeisen hyvä ja heille pukkasi keikkaa muualle Bulgariaan, joten meiltä lähti yöpaikka samalla.. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan Sofiassa meitä odottaa sympaattisen oloinen, kolmekymppinen Nikolay, ammatiltaan hän on tarinankertoja. Toivottavasti hänelle ei tule esteitä ja pääsemme lauantaina kuulemaan muutaman lennokkaan legendan elämästä Bulgariassa!

Ja mitäs sitten tapahtuu, siitä kuulette ensi kerralla.


Asku

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

SOHVASURFFAUKSEN AAKKOSET

Sohvasurffaus eli couchsurfing tarkoittaa majoittumista vieraiden ihmisten kodeissa. Se on enemmän kuin vain yöpymistä ventovieraiden sohvilla, sillä siinä myös tutustutaan vieraisiin kulttuureihin paikallisten ihmisten arjen kautta. Lisäksi sohvasurffaus tukee ekologista ja halpaa matkailua.

DSC05115

Lotta ja Asku lähtevät viikon päästä sohvasurffaamaan Mustalle merelle, mutta niille, jotka haluavat itsekin kokea sohvasurffauksen ilot, tässä muutama ohjenuora:

1. Liity couchsurfing.org-palveluun.

2. Luo itsellesi mahdollisimman monipuolinen profiili, jossa kerrot itsestäsi, asunnostasi, matkustustottumuksistasi, harrastuksistasi jne.

3. Liitä profiiliisi kuva.

4. Kun joku kirjoittaa sinulle, muista vastata, sillä kaikki vastaamattomat viestit heikentävät "mainettasi" sivustolla.

5. Kun valitset henkilöitä, joille kirjoittaa, tarkasta a) heidän vastausprosenttinsa, b) heidän viimekertainen sisäänkirjautumisensa ja c) heidän referenssinsä (suositukset, joita muut palvelun käyttäjät jättävät). Mikäli vastausprosentti on pieni, viimeisestä sisäänkirjautumisesta on kauan tai referenssit ovat negatiivisia, harkitse uuden henkilön etsimistä.

6. Muista aina kirjoittaa referenssi, kun majoitat jonkun tai majoitut jonkun henkilön luona.

7. Kirjoita mieluummin "CS-request" kuin "message", sillä CS-requestit ovat helppolukuisempia ja toimivat paremmin.

8. Älä koskaan siirrä keskustelua esim. Facebookiin tai sähköpostiin, sillä CS-sivusto tallentaa kaikki sivustolla käydyt keskustelut ongelmien varalta.

9. Kun olet saanut majapaikan, pyydä aina majoittajasi osoite ja puhelinnumero.

10. Vie majoittajallesi tuliainen. Suklaa tai muu makeinen ei lähes koskaan ole huono vaihtoehto, mutta parasta olisi, mikäli voisit viedä jotain kotimaastasi (kuten esim. jääkaappimagneetteja, joissa on poroja...Näitä Lotta ja Asku ottavat omalle matkalleen mukaan.).

DSC05108


Helsingissä, Sissi


torstai 26. toukokuuta 2011

KARTTA

Kesäkuun kartta on nyt julkaistu! Se löytyy tuolta ylhäältä omana navigointipalkkina.


View Sohvilla surffausta in a larger map

Maakohtaisia karttoja tulossa pian!


Maria


keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Puhtaat valkeat, keltaiset, oranssit, siniset pöksyt ja muuta olennaista

Pesukoneeni juuri linkosi ihanan auliisti koneellisen putipuhtaita vaatteita. Ihanaaa. Pesukone, arkipäivän luksus. Olen parisen kertaa reissannut pidempiä aikoja, yli kuukauden ja silloin tuo arkipäivän luksus, pesukone on asia, jota kaipaan kunnon suihkun ohella eniten. Thaimaassa vein ihanan keltaisen hellemekkoni pikkupesulaan, jossa sitä taidettiin pestä vähän rankemmalla kädellä,  kun tuli takaisin reikineen päivineen ja lievästi tummentuneena. No, se on toisaalta osa matkailun jännitystä, että ei tiedä missä kunnossa vaatteet tulevat pesusta takaisin! Aika harvoin annan vaatteitani matkalla kenellekään muulle pestäväksi, mutta joskus kuitenkin. Muina aikoina pesen vaatteeni itse.

blogi5

Tässäpä siis päivän kuuma vinkki matkalle lähtevälle: ota mukaan parisen metriä narua ja pieni pussi pesupulveria. Narun saat melkein minne vaan kiinni ja pesupulveri auttaa pesuissa alkuun. Riippuen myös paikasta minne lähdet, saattaapi olla, ettei ihan heti ensimmäisestä kojusta löydy pesuainetta.


Kuivia vaatteita ja kesän reissuja odotellen,


Maria


maanantai 23. toukokuuta 2011

Sziasztok!

Kotiinpaluu on luksusta! Kuuden viikon reissun jälkeen oma futoni hellii selkärankaa ja suomalainen vesijohtovesi puolestaan makuhermoja. Vielä parin päivän ajan Helsingin rakennusten mataluus tuntuu korosteisen sympaattiselta, ruoka kaupassa kalliilta (mitä se onkin) ja paluu alkukesästä kevääseen puhtaasti aikamatkailulta. Hassua nähdä lehtien tulevan puihin kahdesti...there's a glitch in the matrix...
Hetken ehtii nukkua univelkoja pois oman kodin kultaisella laverilla, kunnes mennään taas. Kuukauden mittainen reissu Mustalle merelle starttaa kahden viikon päästä, valmistelut alkakoot.

Tässä jäähyväiset Budapestille kuvakollaasin muodossa, näkemiin ja kiitos kaloista!


lotta_unkari2-2
Fogasházin pileet, ei vielä täyttä


lotta_unkari2-1
Teatteritilaa siivotaan


lotta_unkari2-3
Aamuöistä bar hoppingia, veli tuli kylään


lotta_unkari2-4
Pyöräpooloa?


lotta_unkari2-5
The hero square


lotta_unkari2-7
Tonava


lotta_unkari2
Maatuskameri Szentendressä


lotta_unkari2-8
Gellert-vuoren valtaus


Lotta


perjantai 20. toukokuuta 2011

Slurps Baked Pineapple

PAISTETTU ANANAS (Baked Pineapple)

Tässä huippuresepti matkan varrelta, USA:sta.

1 tlk ananasmurskaa
200 g sokeria
1 ½ leipäviipaletta, pieniksi palasiksi revittynä
neljä ruokalusikallista voita


MS0213
kuva Maria


Sekoita keskenään ananasmurska, sokeri sekä leipä ja laita seos
paistovuokaan. Kaada päälle voi. Paista 190 asteessa tunnin ajan.

A vot!


Sissi

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Asku ja 3 juttua...

Kellari/vintti
Pitäisi saada aikaiseksi tyhjennettyä ennen matkaa. Pursuavat turhaa roinaa, mutta myös kaikkea tärkeää. Löysin hiljattain mahtavia vanhoja valokuvia.


Kengät
Uusien hankinta edessä mahdollisimman pian. Haluaisin kevyet, mukavat, kestävät ja hyvännäköiset sellaiset.


Pelikortit
Texas Holdem on lemppari. Hirveän hauska peli. Eilinen "huima" 6. sijoitus Journalistien Pokeri SM:ssä toi kovasti iloa, pikkuriikkisen rahaa ja uudet Grandcasinon pelikortit. Reissussa ehdottomat. Joskus matkakassa karttuu ja toisinaan taas ei..

maanantai 16. toukokuuta 2011

yks kaikkea eli Marian kolmonen

ANGEL EYES

Kävin viime vuoden puolella teksasilaisen Midlaken keikalla Helsingin Tavastialla. Lämppäämässä oli eräs herra John Grant, aikaisemmin tuttu The Czars bändistä. Ja kylläpä lämpesinkin, niin, että joka kerta, kun herran samenttinen ääni kajahtaa kuulokkeistani, sydämeni sulaa, mieleni lepää ja aika ajoittain leijuu melankolian rajalla. Viime aikoina olen kuunnellut The Czarsin versiota Abban "Angel Eyes" -biisistä. Se löytynee täältä ja originaali täältä.


ISÄN FARKKUPAITA

Kaivoin tuossa taannoin isän vaatekaappia ja sieltä löytyi ihana, kulunut Marlboro Classics farkkupaita. Elämän pieniä iloja.


KIRJEKAMU

Sitten lapsuusvuosien en ole kirjoitellut kenenkään kanssa, siis ihan oikeita kirjeitä. No tässä taannoin löysin itselleni kirjekaverin, ystävän jonka tapasin sattumalta Chiang Maissa, Thaimaassa, nettikahvilassa. Toimittaja kun on, niin istui vieressäni hiljaa ja työsti artikkelia Burman juntasta ja minä taas puolestani luonnollisesti kälätin kovaäänisesti Skypessä, pakkohan siitä oli syntyä keskustelu. No, neljä vuotta myöhemmin on selvinnyt, että uusiseelantilainen ystäväni rakastaa Muumeja ja Astrid Lindgreniä ja jaamme kaipuun käsin kirjoitettuja kirjeitä kohtaan. Kaikki alkoi kortista, joka saapui Hondurasista tuossa parisen kuukautta sitten. Kyseinen nuori mies on muuten liftannut enemmän kuin yhden valtameren yli, mutta siitä ehkä lisää seuraavalla kerralla.


chiangmai1
Aurinko nousee taas, Chiang Mai / Thaimaa


Maria

lauantai 14. toukokuuta 2011

Onko Suomessa vuoristoratoja?

Viimeisen neljän vuoden aikana olen pitänyt useita kursseja
ulkomaalaisille, jotka ovat saapuneet Suomeen esimerkiksi työn, siipan
tai opintojen perässä. Kerron heille suomalaisesta kulttuurista –
historiasta, työtavoista, politiikasta, suomalaisesta
mielenmaisemasta. Saksalaisille suomalainen kulttuuri tuntuu olevan
helposti sisäistettävä, mutta ranskalaiset kamppailevat meikäläisten,
hiljaisten ja ”töykeiden” suomalaisten kanssa aamusta iltaan. Riidat
syntyvät viimeistään siinä vaiheessa, kun kello lyö 16.00 ja
suomalaismies laittaa saman tien työpillit pussiin.

Pidän kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja sen synnyttämistä
haasteista ja konflikteista. Nautin siitä, kun voin helpottaa toisen
ihmisen sopeutumista tiettyyn kulttuuriin kertomalla hänelle esim.
kyseisen maan hiearkiasuhteista tai ruokailuetiketistä. Ennen kaikkea
iloitsen siitä, kun saan toisen ihmisen havaitsemaan, että
kulttuurieroja todella on olemassa, vaikka pohjimmiltamme olemme
kaikki melko samanlaisia – same same but different.

Antoisimpia mutta myös haastavimpia ”koulutettavia” ovat ehdottomasti
ala- ja yläkouluikäiset lapset. Etukäteen kun on lähes mahdotonta
tietää, mitä he jo tietävät ja mikä heitä kiinnostaa. Muistan
esimerkiksi suunnitelleeni kauan oppituntia eteläitalialaiselle
tyttöluokalle, joita kuitenkin kiinnosti eniten, mitä suomalaiset
syövät ja minkä näköisiä suomalaiset pojat ovat. Runebergintortut
keräsivät huomattavasti enemmän huomiota kuin Runeberg itse.

Viimeisin ja kenties myös hauskin opetuskokemukseni oli muutama viikko
sitten ohiolaisessa alakoulussa.


jenkkiluokka_SISSI

kundit_SISSI


Viides- ja kuudesluokkalaiset lapset kuuntelivat kertomuksiani juhannuksesta, revontulista ja järvistä korvat niin höröllä, että oletin niiden irtoavan...Kerroin pikkuherroille ja -neideille mm. Suomen luonnosta, suomalaisista lapsista, vuodenajoista, ruoasta.


Ihanuus_SISSI

ruokalassa_SISSI


Lopuksi kuulijani esittivät kysymyksiä ja kirjoittivat minulle kirjeitse asioita, jotka heitä
jäivät askarruttamaan ja joita emme ehtineet käsittelemään. Tässä niistä muutamia:


Onko Suomessa vankiloita?
Paljonko gramma kultaa/hopeaa maksaa Suomessa?
Onko Suomessa instrumenttia nimeltä ”rummut”?
Vietetäänkö Suomessa 4th of July'ta? Entä pyhän Patrickin päivää?
Tietävätkö suomalaiset, kuka on Justin Bieber?
Mihin uskontokuntaan suomalaiset kuuluvat?
Onko Suomessa huvipuistoja? Entä vuoristoratoja?
Onko Suomessa autoradioita?
Onko Joulupukki lihava ja mukava?


Milanosta, Sissi


keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Pako Budapestistä

Paikallisjuna rämisee pitkin Tonavan vartta ja junan avoimista ikkunoista puhaltaa sisään alkukesän tuuli. Juna on samainen peltipurkki, joka elokuussa kuljettaa juhlakansaa Unkarin kuuluisimmalle rockfestivaaleille, mutta näin toukokuussa puolityhjän vaunun penkeissä torkkuvat permanenttipäiset tädit ja ainoa Szigetin asemalta kuuluva musisointi lähtee heinikossa piileskelevästä sirkkaparvesta. Uneliasta. Hyvä päivä paeta kirskuvia cappuccino-koneita ja Budapestin ahtaita katuja.
Perillä Szentendren asemalaiturilla keuhkot kiittävät happirikkaasta ilmasta. Puulämmitteisten, punatiilikattoisten talojen piipuista karkaa ilmaan saunan tuoksu ja Tonavan mutka on tällä kohtaa tyyni kuin järvi. Tulee kotoisa ja turvallinen olo: tekee mieli onkia, rakentaa komposti tai tehdä jotain muuta yhtä suoraselkäistä. Sen sijaan istumme koko päivän Kavezó-ravintolan terassilla, joka on kuin pienen omakotitalon pihalla istuisi.


Lotta_unkari1


Muhkeaviiksinen ravintolanpitäjä Láci kiikuttaa meille palinkaa ja vilttejä viilenevään iltaan ja juicehiuksinen kanta-asiakas, jolla ei ilmeisesti ole äänihuulia, jututtaa meitä robottiäänellään se partakoneen tapainen poskessaan kiinni. Lepakoita vilisee silmäkulmassa, eikä mistään kanna liikenteen melua.

Ylle tippuu sellainen alkukesän ilta, joka pimetessään muistuttaa loppukesää ja kerjää pelaamaan kirkonrottaa tai vähintään vakoilemaan joitakuita. Kaupunkielämä tuntuu etäiseltä ja uuvuttavalta.
Huomaan unohtaneeni, että Eurooppa on paljon muutakin kuin matkakohdekaupunkinsa; se on tilaa niiden välissä. Budapestistä Helsinkiin löytyy monta tuhatta kilometriä kinttupolkuja ja viljapeltoja, kyliä ja soutuveneitä joenvarressa. Miksi en koskaan matkusta sinne?
"Eurooppa on autio", totesi eräs sen halki kävellyt joensuulaisnainen. Ei siellä kuulemma montaa sielua vastaan kävellyt.
Szentendressä vietetyn päivän jälkeen on erittäin helppo uskoa, että se pitää paikkaansa. Ja jos Eurooppa on autio, sen täytyy olla myös hiljainen.

Eurooppa on hiljainen. Ah. Siinä vasta miellyttävä ajatus.

Lotta_unkari2




Lotta


maanantai 9. toukokuuta 2011

KESÄ TULI, LUMI SULI

ja purot sanoi pulipuli.. eikös se niin mennyt se sanonta?
Poskia kuumottaa juuri mukavasti nuo auringon lämmittämät pullat. Tänään oli oikeasti lämmin, ihan oikeasti, ei enää leikisti. Voiton puolella ollaan, kesä kolkuttelee jo ovia, että josko pääsisi jo sisään... Kyllä pääsee, tule tule! Tänään on muuten oiva päivä myös senkin takia, että Uimastadika on herännyt talviunilta! Jipii, lempipaikkani on auki ja näin julistan oman kesäkauteni oikein virallisesti avatuksi!

Ovet ovat auki:
9.5. - 11.9.2011
ma - la 6.30 - 20.00
su 9.00 - 20.00

Lisätietoa ja pyhien aukioloajat löydät täältä.

Joten maanantain kunniaksi: PULIPULI! Antoisaa viikkoa!


vesi2

vesi1


Maria

lauantai 7. toukokuuta 2011

LIFTILLÄ KESÄÄN

Täällä Keski-Euroopassa on jo alkukesä, mikä tuo mieleen muistoja ja polttavan kaipuun tien päälle. Haluan matkustaa tuntemattomaan, tutustua uusiin ihmisiin, ja mikä olisi parempi tapa tehdä se kuin liftaaminen?
Liftaaminen on paitsi halpaa myös kaunista. Satunnaisen auton pysähtyessä avataan vaivihkaa ovi yksittäisen ihmisen arkeen ja samalla maan kulttuuriin. Rakastan peukalokyydin tuomaa vapauden tunnetta ja siihen liittyvää välitöntä ihmistenvälistä vuorovaikutusta, mutta toisaalta vihaan loputtomalta tuntuvaa odottamista polttavalla asfaltilla, tyhjien citymaastureiden kaahatessa välinpitämättömästi ohitse. Siitäkin huolimatta suosittelen liftaamista kaikille (yksinäiset naiset poissulkien), joiden seikkailumieltä ja kukkaroa lentokoneet eivät houkuttele ja jotka EIVÄT ole suuntaamassa matkallaan Ranskaan tai Espanjaan (kaksi Euroopan ehdottomasti huonointa liftimaata).

Tässä muutama ajatus ja joitakin hyödyllisiä vinkkejä liftireissailuun liittyen:

1. Ota mukaasi paksu tussi, jolla voit raapustaa kauas näkyviä kaupunkikylttejä nopeasti ja helposti. Kyltit helpottavat kyydin saantia suunnattomasti, koska ihmisten pysähtymiskynnys on alhaisempi, mikäli he jo etukäteen tietävät, minne olet menossa. Kylttejä on kuitenkin TODELLA rasittava raapustaa puolikuivalla kuulakärkikynällä...

2. Dyykkaa samaa tarkoitusta varten pahvinpalasia huoltoasemien roskiksista.

3. Ota mukaasi kartta, jotta tiedät, minne olet menossa ja mitä kyltteihin kannattaa kirjoittaa. Liftatessa esim. Helsingistä Pietariin, kannattaa ensimmäiseen kylttiin kirjoittaa "Kotka", koska suuremmalla todennäköisyydellä ihmiset pysähtyvät välimatkan ollessa nopeasti hahmotettava ja lyhyt (kovinkaan moni ei ole valmis spontaanisti ottamaan tuntematonta ihmistä kyytiinsä seuraavalle 300 km:lle, mutta tarjoavat kyllä kyytiä perille asti, mikäli olette menossa samaan kohteeseen ja mikäli tulette toimeen).

4. Käy vessassa kun kuskisi pysähtyy, jottet turhaan joudu pysäyttelemään autoa myöhemmin ja hidastamaan näin hänen matkaansa.

5. Puhu kuskille, mikäli hän puhuu sinulle. Ole hiljaa, mikäli kuski ei ole
jutustelutuulella.

6. Mikäli lähdet liikkeelle kaupungista/kylästä, hankkiudu sille tielle/siihen risteykseen, joka johtaa kaupungista/kylästä ulos haluamaasi suuntaan. Mikäli kohteesi on idässä, mene siis itään johtavalle tielle jne. Eli liftatessa Helsingistä Pietariin ei kannata turhaan kyhjöttää "Kotka"-kyltin kanssa Ruoholahden suunnalla...

7. Mene oman harkintasi mukaan moottoritielle. Periaatteessahan se on laitonta, mutta itselleni nopeimmat kyydit ovat aina tulleet moottoritiellä. Muutamaan otteeseen olen saanut kyydin poliisilta seuraavalle huoltoasemalle, muutamaan otteeseen poliisi on moikannut ja sanonut, etten periaatteessa saisi seistä tienposkessa...Mutta minkäs teet, mikäli edellinen kuski on jättänyt sinut keskelle motaria! Muista kuitenkin motarillakin, että mitä useampi vääriin kaupunkeihin/kyliin johtava tai muista kaupungeista/kylistä tuleva risteys on takanasi, sitä todennäköisemmin ohi menevät autot menevät sinun kohteeseesi. Jokainen eteenpäin ajettu kilometri motarilla siis helpottaa matkaasi.

8. Mikäli olet nainen ja liftaat yksin (en suosittele), mene kyytiin huoltoasemilta. Tällöin voit itse vaikuttaa siihen, keneltä liftiä pyydät ja kenen kyytiin nouset. Tällöin sinulla on myös suurempi todennäköisyys päätyä esim. yksinäisen naisen tai perheen kyytiin.

9. Paina varmuuden vuoksi mieleesi auton merkki, väri ja rekkari sekä kuskin kasvonpiirteet (ja yritä muistaa ne...).

10. Suurin osa ihmisistä pelkää enemmän sitä, että sinä ryöstät heidät kuin toisin päin.

Ellei täysin suunnittelematon liftaaminen ota ajatuksena tulta alleen, Keski-Euroopassa on myös erittäin hyvin toimiva kimppakyytijärjestelmä. Etenkin Saksasta ja Saksan kautta pääsee helposti muihin Keski-Euroopan kohteisiin, koska Saksan moottoritiet levittäytyvät maassa ristiin rastiin ja koska saksalaiset liikkuvat kesäisin paljon autoillaan sekä kotimaassaan että sen ulkopuolella. Matkat maksavat yleensä jonkin verran kuskista riippuen, mutta palvelu on hyvää, nopeaa ja ihmisläheistä. Esimerkiksi Berliinistä Müncheniin pääsee varmasti joka päivä ja kyyti maksaa keskimäärin 30 euroa. Paras ja toimivin kimppakyytisivusto on: www.mitfahrgelegenheit.de.

Suomessakin on olemassa www.kimppa.net ja www.kyydit.net, mutta niiden toiminta ei valitettavasti ole mitään saksalaiseen järjestelmän rinnalla.


Milanosta, Sissi


torstai 5. toukokuuta 2011

KESÄKUUN REISSUSUUNNITTELUA 2

Maita, joissa meillä on tarkoitus käydä, ovat Bulgaria-Romania-Moldova-Ukraina-Georgia-Turkki. Ja Transnistria.

lotta_pia10

Kyllä sellainenkin valtio on olemassa. Ainakin heille itselleen. Mikään muu valtio maailmassa ei Transnistriaa ole vielä tunnustanut. Maa julistautui itsenäiseksi Moldovasta syyskuussa jo 1990, vajaa vuosi ennen kuin Moldova julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta. Virallisesti Transnistria kuuluu edelleen Moldovaan, BKT:lla mitattuna Euroopan köyhimpään valtioon. Transnistriassa on vielä köyhempää kuin Moldovassa mutta maan kansalaiset ovat tosissaan valtionsa kanssa. Moldova on heille länsinaapuri, itänaapuri on Ukraina.

Transnistriaan mennessä tulee vastaan viralliset raja-asemat, maassa on käytössä oma valuutta, valtiolla on tietenkin myös oma presidentti ja maan pääkaupunki on nimeltään Tiraspol. Pääkaupungissa on edelleen suuri Lenin-muistomerkki paikoillaan muistuttamassa Neuvostoliitto-vuosista ja maan lipussakin on koristeina sirppi ja vasara. Maalla on myös oma kansallislaulu. Transnistria haikaileekin edelleen idän suuntaan, viime vuonna presidentti Igor Smirnov vaati maan liittämistä Venäjään.

Minusta on aivan mahtavaa päästä käymään valtiossa, jota ei ole tavallaan olemassa. Laajemmin ajatellen itsenäisyyshän on henkinen tila, siihen ei vaikuta muiden ajatukset ja mielipiteet. Mietin, millaista siellä on elää? Mitä Transnistrialaiset ajattelevat maastaan? Millainenkohan tunnelma siellä on? Miten he suhtautuvat turisteihin?

Mutta toiselta kantilta, Kallion Kungfutse pohtii näin filosofisessa mielessä: Miten voimme olla jossain maassa jos sitä ei ole olemassa?

Asku

Transnistiran kansallislaulu, karaokeversiona:

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

ME!

Jos et vielä tiennyt keitä olemme niin... nyt tiedät!



LOTTA

lotta3

Joensuulainen pygmi liian ison rinkan alla, jonka tavoitteena on perustaa Euroopan laajuinen puistojalkapalloverkosto ja järjestää eksymisen MM-kisat. Rakastaa yöpyöräilyä uusissa kaupungeissa.



ASKU

pia4

Nakkilasta maailmalle aikoinaan kammennut sekä kotona, että mahdollisimman kaukana siitä viihtyvä ikuinen elämänseikkailija.



SISSI

sissi2

Euroopan mannerta ristiin rastiin liftannut matkailun partisaani, jolle vieraat kulttuurit ovat sekä vapaa-aikaa että työtä. Keho Milanossa, sielu Sisiliassa, muisti Puolassa, sydän Nummelassa.



MARIA

maria3

Herttoniemen pallero, joka pakeni 19-vuotiaana Intiaan, jätti sinne sydämensä, haki sen kuitenkin takaisin ja on siitä lähtien jättänyt sen vaikka minne, vahingossa, luonnollisesti.

Sissin 3 asiaa

KOTI
Suomeen on aina ihana palata ja tunnen olevani kotona täällä, rakkaiden ihmisten parissa. Helsingissä on hyvä olla, mutta hyvä on myös lähteä, kun tietää, että muuallakin rakkaat ihmiset odottavat...Toissapäivänä tulin Jenkeistä, huomenna lähden Milanoon. Jossain Veikkolan ja Nummelan välissä mietin, miten outo tila "koti" on. Onko se siellä, missä osaa toimia kulttuurin sanelemien kaavojen mukaan? Onko se siellä, missä voi samaistua muihin ihmisiin? Onko se siellä, missä tuntee olonsa niin kotoisaksi, ettei turistina tai muukalaisena olo ahdista? Onko se siellä, missä joku odottaa (kuten Lotta mainitsi ikävästä)? Huomisesta lähtien kotini on taas Milanossa.


KIIPEILY
Keskilännen matkallani oli hieman haastavaa löytää paikka, jossa harjoittaa rakasta lajiani muuallakin kuin paloautojen tikapuilla. Yksi tilaisuus kiipeilyyn kuitenkin kuukauden aikana tarjoutui, kun eräs majoittajistani vei minut paikallisen YMCA:n (kyse ei ole maailmankuulusta käsikoreografiasta vaan NMKY:stä) huikealle, neljän metrin korkuiselle kiipeilyseinälle. Autokulttuurin lomassa oli taivaallista päästä seinälle edes hetkeksi, vaikka YMCA:n seinällä oli käytettävä lenkkareita, reitit olivat outoja ja varmistajat eivät olleet itse koskaan kiipeilleet. Onneksi pudotus oli niin pieni, ettei siitä jaksanut stressata...YMCA:n lämminhenkisestä ilmapiiristä huolimatta ikävöin koko kuukauden ajan Salmisaaren kiipeilyareenaa. Kun eilen sain pitkästä aikaa pukea päälleni omat valjaani ja pienenpienet tossuni, olin seitsemännessä taivaassa. Kropassani tosin tuntui siltä, kuin en koskaan olisi lajia treenannutkaan...Kiipeilyareenan tunnelma on niin ainutlaatuinen, että voisin vain sen vuoksi harkita muuttoa Milanosta Ruoholahteen. Koska se ei juuri nyt taida onnistua, on vain toivottava, että Milanon vieressä kohoavat jylhät vuoret pistävät Salmisaarta paremmaksi (koska sisäkiipeilyareenat eivät näytä siihen pystyvän)!


OVER THE RHINE
Cincinnatissa, Ohiossa, on kaupunginosa nimeltään Over the Rhine ja samanniminen yhtye, joka on loistava. Cincinnatin baletti (joka sijaitsee Over the Rhinessa) esittää parasta aikaa kotikaupungissaan yhtyeen musiikkiin tehtyä, henkeäsalpaavan hienoa koreografiaa, jonka harjoituksia pääsin muutamaan otteeseen seuraamaan (ja täytyy muuten todeta, että tanssijoilla on harjoitellessaan niin ihmeellisiä virityksiä päällään, että uskon vankasti heidän salaa kilpailevan siitä, kuka näyttää friikeimmältä). Over the Rhine on yksi niistä asioista, joita muistelen lämmöllä muistellessani ennätyssateista huhtikuuta, jonka tänä vuonna vietin ohiolaisten ihmisten kodeissa.



Sissi

tiistai 3. toukokuuta 2011

Budapest 2.5.2011

Viidettä viikkoa Budapestissä, väsynyt olo. Välillä kaikki on hankalaa, välillä kaunista.


unkari2.1
Kotipiha Mester utcalla



Hankalaa on lukkojen ja avainten määrä. Kaupungissa, jossa Kristofin sanoin "varastetaan karvatkin nenästä", kaikki arvotavara kannattaa köyttää johonkin kiinni, mikäli sen mielii jatkossakin omistaa. Pyörän lukitsen päivittäin kymmeniä kertoja ja aina johonkin kiinteään elementtiin, kuten aitaan tai liikennemerkkiin. Liikennemerkkiä täytyy luonnollisesti ensin vähän nostella ja tarkistaa irtoaako se helposti, koska muuten lukitseminen on turhaa. Pyörän valot täytyy muistaa irrottaa ja laittaa reppuun, koska muutoin ne valaisevat pian jonkun toisen matkaa (ja hyvä tietysti, että valaisevat, sillä ilman vilkkuvaa takavaloa pyöräily Budapestin kaduilla on hengenvaarallista). Jo asuntoni ulko-ovessa on yksistään kolme lukkoa, jotka kuuliaisesti avaan ja lukitsen kämppikseni pyynnöstä joka kerta asuntoon tullessani tai sieltä poistuessani.


unkari2
Kotiovi ja sen kolme lukkoa, mun ja Doran kengät



Teatterilla tapahtuva avain/lukkorumba on jo luku erikseen; loputon, päivittäin toistuva baletti, jonka koreografiaan kuuluu yhden ainoan avainnipun heittely kerroksesta toiseen, ovien taakse jääminen, ikkunoista lopulta kiipeäminen ja sen ikuisen kysymyksen esittäminen: "Anybody got the keys?"


unkari2.2
Kata ja Fogasházin baari ennen esitystä



Asian toinen puoli on tietysti se, että onneksi on avaimet, joita etsiä. Kun pyörä rullaa keskiyöllä pitkin oranssein katuvaloin valaistua Ferenc Körutia ja ilmassa tuoksuu sateen jälkeen samalla tavalla raikkaalta ja kolealta kuin yläasteen pihalla kevätjuhlan aamuna, tärisee joka kadunkulmassa makuupussin sisässä ihmismytty, jonka "kodista" ei löydy ovea, jota avata. Joka ilta kurvaan yhden partaherran makuuhuoneen läpi, koska se on ainoa kohta, josta pyörälläni pääsen, ja joka kerta tekee mieli pyytää anteeksi reviirin rikkomista, mutta eihän toisen unta viitsi häiritä. Siinä ovat rinnakkain naistenvaateliikkeen näyteikkunan alla mehupurkki, reppu, kengät ja itse torkkuva mies, talo vailla seiniä ja ikkunoita. Ja heitä on täällä paljon, betonisella pedillä nukkuvia.


unkari2.3
Fogashaz (ruin bar) ulkopuolelta, Akácfa utca 51. Pileitä, ug-taidetta, hyvä meno



Mikä sitten on kaunista? Vihanneskaupat. Suutelevat ihmiset. Csendes-baari. Váci utcalla myytävät lentäjänlakit (turistihelvetin ainoa elementti, jonka voisin harkita ostavani).Trumpetistit. Turorudi-patukat.Tilan tuntu Sankarien aukiolla. Ikkunasta pälyävät kissat, jotka näyttävät siltä kuin pitäisivät puhetta. Yksi on silti ylitse muiden; Tonava ja sen sillat, jokinäkymien aatelia. Kun aurinko vaipuu utuisena pallona Buda-kukkuloiden taa ja Vapaudenpatsas näyttää heittäytyvän vuorelta alas, on se näkymä vaurauteen katsomatta kaikille sama.



Lotta

maanantai 2. toukokuuta 2011

Kesäkuun reissunsuunnittelua

Tämän kevään aikana on tullut vietettyä päivä jos toinenkin koneen ääressä miettien tulevan kesän matkareittiä. Suunnitelmat elävät, reitti on muuttunut moneen kertaan ja oikeastaan lopullisen matkareitin tietää vasta matkan jälkeen. Suunnitelmissamme on siis tehdä Mustanmeren kierros ja olemme varanneet aikaa matkalle kuukauden verran. Lähtöpiste on Bulgarian Sofia ja päätepisteenä on Istanbul Turkissa ja meri kierretään kellon suuntaan. Kulkuvälineinä ovat pääsääntöisesti junat ja bussit.

Tämä suunnitteluvaihe on sinänsä haastava, koska matkakuume kasvaa ja tekee mieli päästä jo nyt reissuun. Odotan jo malttamattomana junassa istumista ja ikkunasta ohikiitävien maisemien katsomista. Kiskojen kolinaa ja junan etenemisen mukanaan tuomaa huumaavaa vapauden tunnetta. Tunnetta siitä että on matkalla, nimenomaan tässä ja nyt. Odotan näkemiämme uusia kaupunkeja, futiksen peluuta niiden helteisissä puistoissa, uusia tuoksuja ja -makuja, uneliaiden pienten kylien elämänmenon seuraamista, aamuvarhaisella raakkuvan kukon kiekaisuja, lippujen säätöä, ruoan tilaamista listasta, josta ei ymmärrä yhtään mitään ja huvittenuisuutta siitä, että saikin kovassa suolaisen ruoan himossa vohveleita hillolla.

Mutta mikä hienointa tulevalla reissulla, niin hotellit ja hostellit ovat boikotissa ja yövymme paikallisten ihmisten kotona eli siis sohvasurffaamme paikasta toiseen. Vaikka olen monen sohvalla öitäni nukkunut niin koskaan en ole matkustanut niin, että sohvasurffaan paikasta toiseen. Uskon sen tuovan mukanaan aivan uuden perspektiivin koko matkalle ja yhdessä majoittajan kanssa viettämämme aika opettaa varmasti paikallisesta elämänmenosta paljon. Minusta on äärimmäisen hienoa ihmisten välistä yhteistyötä se, että ihmiset, jotka eivät tunne toisiaan ennalta, ovat valmiita kohtaamaan toisensa, avaamaan kotiensa ovet ja antamaan majapaikan. Ja sama vice versa. Mi casa es tu casa.


Asku